Ihana, lämmin kesä on vihdoin täällä. Ihan kummallista, kun voi lähteä leidin kanssa ulos ilman hirmuista pukemisoperaatiota. Järkyttävää, yhdellä ohuella vaatekerralla jo ulkoiltu monena päivänä! Ihmeellistä, hämmentävää ja mitä vielä. Kivaa!

U on hujahtanut ihan isoksi tytöksi tässä välissä. Pian vietetään jo 9kk-kemuja (jestas!). Neiti osaa jo ryömiä (tai itseasiassa ehkä oikeampi sana tuolle liikkumismuodolle on kömpiä) hurjaa vauhtia pitkin lattioita, ja riemu on jotain ihan hillitöntä tietysti. Meillä isoilla on vähän ristiriitainen suhtautuminen moiseen ikiliikkujaan - tietenkin ihan kaikkein eniten ollaan kauhean ylpeitä kun meidän pikku kasvaa, oppii ja kehittyy, ja on niin kauhean taitava. Mutta toisaalta joinakin hetkinä sitä haikeana muistelee, kuinka kuukausi - kaksi takaperin oli niiiin helppoa, kun likka viihtyi jo pitkiä aikoja itsekseen lattialla, mutta ei vielä ollut keksinyt kuinka karataan joka ikiseen mahdolliseen jännittävään paikkaan heti kun isojen silmä välttää..

Ja ikäänkuin kauhealla vauhdilla lattioita pitkin kiitämisessä ei olisi meille isoille vielä tarpeeksi sulattelemista ja totuttelua. Nyt tuo mokoma osaa jo nousta seisomaankin. On se vaan lystikästä, kun vielä pari viikkoa sitten alkoi aamuisin sängystä kuulua kitinää kun oli tylsää ja tahtoi pois sieltä.. Nyt heräämme aamuisin riemukkaaseen hihkuntaan, kun U seisoo (hyppii/tanssii/mitä milloinkin) tomerana sängynlaitaa vasten ja kikattaa kun saa isojen silmät vihdoin auki :) Tässäkin on toki niitä lieviä, vaikkakin tositosi lieviä miinuspuolia.. Tänään esimerkiksi laitoin jo neidin nukkumaan sänkyynsä, ja ihan vuorenvarmasti oli aivan umpiunessa kun poistuin paikalta.. Ehkä viitisen minuuttia sohvalla huilattuani kuului vaativaa kitinää, ehdin paikalle ehkä 10 sekunnissa, ja siellähän se pikkuakka murisi kurkkumurinaa hämärässä makuuhuoneessa huojuvasti seisoskellen. No, ei sitten vielä nukuttu, sen verran alkoi naurattaa kumpaakin tyttöä :)

Lisäksi meillä on aloitettu pikkuhiljaa ja hyvin maltillisesti pottasulkeiset. Silloin tällöin kun U on sopivan hyväntuulinen ja pirteä, harjoitellaan potalla istumista. Ei pitkiä aikoja vielä, mutta lähinnä totutellaan siihen touhuun. Ja oikeaoppisesti parhaiten neiti viihtyy kun saa lukea pehmokirjaansa :)

U:lla tuntuu olevan myös valtaisa tarve kommunikoida samalla kielellä meidän isojen kanssa. Ensimmäisiä sanoja tapailee jo hienosti; äitä, amppu ja ei. Tosin aina silloin tällöin kun tarpeeksi innostutaan, saattaa lamppu olla äitä, äiti lamppu ja toisinaan kaikki riemastuttava autoista kukkiin on äitä.

Huomenna lähdetäänkin koko jengi Helsinkiin, isotädit pääsee hoitamaan neitiä illalla muutamaksi tunniksi kun isot painelee tuulettumaan Judas Priestin keikalle. Äippää vähän jännittää, josko neiti malttaa viihtyä ja olla kiltisti.. Tai ainahan se, mutta melko vähän on tyttö vasta ollut äidistä erossa. Tädit ei taida oikein malttaa odottaa huomisiltaa..  :)