Tänne kuuluu vallan mainiota, molemmat tytöt ollaan vielä hiukan köhäisiä mutta pahimmasta toivuttu jo monta päivää sitten. Tänään on hurjan kaunis aurinkoinen ilma, neiti nukkuu talon edessä vaunuissa ja odotellaan että kummitätinsä ilmaantuu paikalle, kahvittelua ja ties mitä tyttöin juttuja tiedossa. Kivaa!

Käytiin U:n kanssa mun työpaikalla tiistaina, ihan eri fiilis oli käydä siellä kun nyt oli mielessä mahdollinen töihin palaaminen syksyllä.. Toisaalta on jopa jonkinasteinen ikävä sinne, mutta nyt kun mietti koko ajan että jos sitä sit elokuussa on täällä takaisin niin hoh hoijaa. Eipä se nyt paha nakki ois kun työpäivät on kuuden tunnin mittaisia, ja työmatkakin tuommoiset parisataa metriä.. Mun luokan ope nauroikin, että sulla on sit lyhyt matka juosta kotiin jos siellä on joku hätä :) No mikä hätä näillä nyt täällä olisi, U on siinä vaiheessa jo niin isokin (melkein vuoden vanha). Saa nyt nähdä. P on myös miettinyt yhdelle kurssille hakemista, jolla saisi päivitettyä aiemman ammattinsa tähän päivään, töitä riittäisi kyllä sen jälkeen.. Mutta katsotaan nyt. Sinne kurssillekin siis pitää hakea, ei sinne ihan vaan mennä. Luultavasti kuitenkin siis jompi kumpi meistä on töissä taikka kurssilla, ja toinen U:n kanssa kotona. Päiväkotiin en noin pientä tahdo laittaa, ellei sitten ole vaikkapa rahallisesti aivan välttämätöntä.

U on nukkunut nyt monta päivää kuin enkeli! Muutenkin ollut kauhean hyväntuulinen tyttö.

- Nyt ilmestyi täti ja painellaan ulos, palaan asiaan myöhemmin :)

---

klo 22:20
Oli hauska päivä, huuhailtiin kaupoilla täti Jiin kanssa. Sai kaikki tytöt jotain kivaa :) Kotiin palattuamme oli isikin palannut asioiltaan ja lähdettiin vielä lisää kävelemään. Yritettiin käydä katsomassa Valokuvakeskuksen uusi näyttely, mutta olikin niin uusi että tänään kuudelta oli vasta avajaiset. Ehkä huomenna sit uudestaan. Kirjaston näyttelytilassa oli valokuvaseuralaisten kilpailutöitä tms (unohdin jo), oli joitakin aivan mielettömän hienoja töitä ja osa oli sit semmoisia että kuka vaan ottais jollain pokkarilla ohi juostessaan..

Oli siitä vauvauinnista ainakin se hyöty, että U on sen jälkeen nauttinut kylvyistä vielä aiempaakin enemmän! Jotenkin kai hiffasi sen vesijutun uima-altaassa eri tavalla, nyt on kylpyhetket hurjaa riemukasta vedenloiskuttelua, räiskintää, polskintaa ja naurua :) Hauskemmaksi vielä muuttunee kunhan osaa itse istua ammeessa, ja muutenkin kun on pikkuisen taas isompi niin jaksaa riehua pidempään. Tänään kyllä kylpivät isin kanssa melko pitkään, mutta sitten iski väsy pienen silmään.

On se kai vihdoin uskottava, että neiti on taas yhtäkkiä Paljon Isompi Tyttö. Kolmas peräkkäinen ilta nyt kun U on nukuttanut itse itsensä. Taustatiedoksi kerrottakoon tähänastinen yöunillenukuttamiskuviomme; äiti ja U vetäytyy makuuhuoneeseen yleensä 21-22 välillä, vaihdellaan vaippa yöksi ja hassutellaan. Vierekkäin pötköttelyä, tyttö hihkuu ja kiljuu riemusta, purkaa tarmoaan että malttaa nukahtaa. Sen jälkeen pieni kitinä, syöttö, ja taas uusi riehupuuska. Toisen riehupuuskan jälkeen U on yleensä valmis syömään unimaidon ja nukahtamaan, ja tähän asti on tosiaan syönyt itsensä uneen. Vaan ei enää!

Ensimmäisenä iltana ensimmäisen riehukohtauksen ja syötön jälkeen toinen riehukohtaus oli melko laimea, ja neiti työnsi määrätietoisesti peukalon suuhun. Yritin tarjota tuttia, ei kelvannut. Peukkua lupsutellessa silmätkin alkoi lupsahdella, pari kertaa piti tarkistaa että olen vielä vieressä ja sitten nukahti.

Toisena iltana ei kauheasti edes riehuttu, pientä riemuitsemista vaipanvaihdossa, mutta muuten melko rauhallinen tyttö otti tutin suuhunsa ja nukahti tyytyväisenä. Ja mie olin äimän käkenä.

Kolmantena iltana, eli tänään, oli neiti selvästi ihan väsyksissä kylvyn jälkeen. Ensin syötiin kauhean nälkäisesti, sitten hihkuttiin ja hilluttiin, pikkuhiljaa vaimeni neiti ja ihmetteli silmät pyöreinä että mitäs nyt. Tutin kanssa meinasi U nukahtaa, mutta hylkäsi viime hetkellä. Ja tässä kohtaa tuleekin sitten se tarinan uskomattomin osuus; vihdoin keksin sanoa neidille, että "käypä nukkumaan, U unille", joka tuntui tepsivän. Sanottuani kahdesti lempeästi, mutta määrätietoisesti "U unille", tapitti neiti nappisilmillään hetken, ja alkoi sitten hakea hyvää uniasentoa ja oli muutaman minuutin sisään unessa.

Ihme kaveri.