Eli kovin räkäinen äitihenkilö täällä, hei! Muutaman päivän päivittelyviive juuri siitä syystä, että sunnuntaiaamuna heräsin täydessä flunssassa. Jos tarkkoja ollaan, niin jo perjantai-iltana alkoi hiipiä semmoinen kipeäksitulemisolo päälle, mut sinnittelin niin että käytin tytön kuitenkin siellä vauvauinnissa. En usko, että vaikutti suuntaan tai toiseen uimattelukaan, kun en missään vaiheessa itseäni kylmettänyt. Nyt alan onneksi tauteineni olla jo voiton puolella, tänään on jo järkkyä räkämäärää ja pientä köhimistä lukuunottamatta melko hyvä olo.

Vauvauinnista raportointia odottelee varmaan jo joku teistä. Oli kivaa! Neiti tykkäsi vedessä lilluttelusta hurjasti ja räiskytti tomerasti kädellä sekä oman että äidin naaman ihan märäksi. Ei vaikuttanut arastelevan yhtään edes aluksi, lähinnä oli silmät pyöreinä ihmetyksestä ja semmoinen hassu ilme naamalla, että naurattais mutta on niin jännää ettei ihan heti malta. Isiä sijaistamassa oli tällä kertaa täti, isin iho ei oikein etenkään talvisaikaan kloorivettä kestä. Eiköhän tuo tule joku kerta altaan reunalle vaikkapa katselemaan, on se vaan niin näkemisen arvoista tuon likan riemu.

Mielenkiintoista vaan oli se, että vauvauinnin ohjaajan oli onnistunut jättää kertomatta kaikki mahdollinen info etukäteen, siis kaikki se, mitä en itse tajunnut kysyä.. (Korujen poistamisen vauvauinnin ajaksi ehti sanoa näppärästi siinä vaiheessa, kun oltiin jo altaassa.. Ja siis ihan kaikki korut korviksia myöten pois.) Ja sekin vähä mitä kertoi, kuten esimerkiksi vauvauinnin hinta, oli ihan muuta kuin mitä nyt selvisi. No, vitosen halvempi kertamaksu kuin ennalta ilmoitettu, sehän sopii, mutta kahdeksaan käyntikertaan sitoutumisesta ei sitten etukäteen viitsinyt mainita.. Hui hai, käydään nyt sitten se pari kuukautta kun likka tykkää niin kovasti. Tuskin siitä eteenpäin enää jaksan maksaa, 80e tulee hintaa yhteensä koko sarjalle.. Josko sitä sitten uskaltaisi jo ihan ominpäin käyttää neitiä uimassa, vaikkapa lauantaiaamuisin vauvauinnin jälkeen, kun pysyy vesi kuulemma vauvanlämpöisenä vielä puolisen tuntia ohjattujen ryhmienkin jälkeen.

Eipä tänne oikein muuta kuulu, paitsi hillitöntä aivastelua. Taidankin siirtyä takaisin sohvanpohjalle jatkamaan pärskintäsulkeisia ja nautiskelemaan harvinaisesta iltapäivän hetkestä, on niin kovin rauhallista kun sekä isi että tyttö on päikkäreillä, kissatkin näyttäis nukkuvan :)