Tää blogi muutti osoitteeseen http://elendiel.wordpress.com/.

Ei kiitos Almamedialle.

Lisäänpä vielä tämän - löysin sattumalta koneelta tänään kun touhusin muuta. Joskus kun U oli ihan pieni, otin tän jostakin talteen, ja nyt neidin ollessa jo aika paljon isompi voi vain ihmetellä, kuinka täysin meidän neitiämme tuntuu kuvaavan tämä tekstinpätkä..

"PIKKU NEITSYT:
Neitsytvauvat haluavat yleensä aloittaa samalla tavalla kuin aikovat jatkaa eli saapuvat ajoissa ja ilman suurta hälinää. He puhkeavat hitaasti hymyilemään toisin kuin muut pikkuiset. Sinusta tuntuu, että pienet tuikkivat silmät mittailevat sinut päästä jalkoihin, kun ne seuraavat liikkeitäsi ja vasta sen jälkeen vaihtavat ilmettä. Neitsyt ei ole helppo vauva ensimmäisinä kuukausinaan, sillä tuntuu että hänen skaalaansa ei kuulu kuin kärttyisyyttä, pienimpäänkin meteliin heräämistä ja vatsavaivoja. Vaikuttaisi siltä, että neitsyeltä menee vähän tavallista kauemmin sen selvittämiseen mikä maailma oikeastaan on. Hänen aivoitustensa kirkkaus ja tarkkuus vaatii kehittyäkseen kaikki mahdolliset virikkeet eli sängyn täyden leluja kuten helmiä, kelloja ja mobileja, jotka ovat paljon tervetulleempia kuin suuret ja vieraat aikuiset, jotka ääntelevät kummallisesti vähän liian lähellä. Oikea keskusteleminen on arvossaan, vaikka sinä luulet, ettei vauvasi voi tajuta mitä sinä puhut. Varmahan et voi olla. Pikku neitsyet alkavat varhain muodostaa ensimmäisiä sanojaan, mutta kuten muitakin asioita he harjoittelevat niitä ensin itsekseen ennen kuin kokeilevat niiden tehoa."

Ihana, lämmin kesä on vihdoin täällä. Ihan kummallista, kun voi lähteä leidin kanssa ulos ilman hirmuista pukemisoperaatiota. Järkyttävää, yhdellä ohuella vaatekerralla jo ulkoiltu monena päivänä! Ihmeellistä, hämmentävää ja mitä vielä. Kivaa!

U on hujahtanut ihan isoksi tytöksi tässä välissä. Pian vietetään jo 9kk-kemuja (jestas!). Neiti osaa jo ryömiä (tai itseasiassa ehkä oikeampi sana tuolle liikkumismuodolle on kömpiä) hurjaa vauhtia pitkin lattioita, ja riemu on jotain ihan hillitöntä tietysti. Meillä isoilla on vähän ristiriitainen suhtautuminen moiseen ikiliikkujaan - tietenkin ihan kaikkein eniten ollaan kauhean ylpeitä kun meidän pikku kasvaa, oppii ja kehittyy, ja on niin kauhean taitava. Mutta toisaalta joinakin hetkinä sitä haikeana muistelee, kuinka kuukausi - kaksi takaperin oli niiiin helppoa, kun likka viihtyi jo pitkiä aikoja itsekseen lattialla, mutta ei vielä ollut keksinyt kuinka karataan joka ikiseen mahdolliseen jännittävään paikkaan heti kun isojen silmä välttää..

Ja ikäänkuin kauhealla vauhdilla lattioita pitkin kiitämisessä ei olisi meille isoille vielä tarpeeksi sulattelemista ja totuttelua. Nyt tuo mokoma osaa jo nousta seisomaankin. On se vaan lystikästä, kun vielä pari viikkoa sitten alkoi aamuisin sängystä kuulua kitinää kun oli tylsää ja tahtoi pois sieltä.. Nyt heräämme aamuisin riemukkaaseen hihkuntaan, kun U seisoo (hyppii/tanssii/mitä milloinkin) tomerana sängynlaitaa vasten ja kikattaa kun saa isojen silmät vihdoin auki :) Tässäkin on toki niitä lieviä, vaikkakin tositosi lieviä miinuspuolia.. Tänään esimerkiksi laitoin jo neidin nukkumaan sänkyynsä, ja ihan vuorenvarmasti oli aivan umpiunessa kun poistuin paikalta.. Ehkä viitisen minuuttia sohvalla huilattuani kuului vaativaa kitinää, ehdin paikalle ehkä 10 sekunnissa, ja siellähän se pikkuakka murisi kurkkumurinaa hämärässä makuuhuoneessa huojuvasti seisoskellen. No, ei sitten vielä nukuttu, sen verran alkoi naurattaa kumpaakin tyttöä :)

Lisäksi meillä on aloitettu pikkuhiljaa ja hyvin maltillisesti pottasulkeiset. Silloin tällöin kun U on sopivan hyväntuulinen ja pirteä, harjoitellaan potalla istumista. Ei pitkiä aikoja vielä, mutta lähinnä totutellaan siihen touhuun. Ja oikeaoppisesti parhaiten neiti viihtyy kun saa lukea pehmokirjaansa :)

U:lla tuntuu olevan myös valtaisa tarve kommunikoida samalla kielellä meidän isojen kanssa. Ensimmäisiä sanoja tapailee jo hienosti; äitä, amppu ja ei. Tosin aina silloin tällöin kun tarpeeksi innostutaan, saattaa lamppu olla äitä, äiti lamppu ja toisinaan kaikki riemastuttava autoista kukkiin on äitä.

Huomenna lähdetäänkin koko jengi Helsinkiin, isotädit pääsee hoitamaan neitiä illalla muutamaksi tunniksi kun isot painelee tuulettumaan Judas Priestin keikalle. Äippää vähän jännittää, josko neiti malttaa viihtyä ja olla kiltisti.. Tai ainahan se, mutta melko vähän on tyttö vasta ollut äidistä erossa. Tädit ei taida oikein malttaa odottaa huomisiltaa..  :)

Ihan niin kävi kuin arvelinkin, että päivitystiheys saattaa vähän heitellä.. Neidin kanssa oli tuossa välillä melkoista hulabaloota, tää äiti oli niin puhki ettei tosikaan.. Melkein pari viikkoa meni kuunnellen lähes jatkuvaa kitinää ja kiukutusta, epäillään että oiskohan tekemässä ylös hampaita. Loppui ihan yhtä nopeasti kitinät kuin alkoivatkin, eli ehkäpä sai pientä reikää ikeneen? Huu nous, seuraamme tilannetta.

Torstaina käytiin 6kk neuvolassa, strategiset mitat 7390g ja 66cm. Lueskelin eräältä mammafoorumilta syyskuun vauvojen ketjua, ja meidän likka alkoikin yhtäkkiä tuntua melko pikkuruiselta.. Siellä nimittäin parikin äitiä raportoi syyskuussa syntyneiden tyttäriensä mitoiksi yli 10kg ja reippaasti yli 70cm..! Ohho. No, pääasia että kasvaa.

Ruokarepertuaariakin on laajennettu, samoin soseiden määrää suhteessa äidinmaitoon. Umppa syö vähän vaihtelevasti kiinteitä, ts. meillä ei ole vielä kauhean säännöllistä päivärytmiä syömisissä mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa asetu. Neidin menyyssä on toistaiseksi seuraavia ruoka-aineita; peruna, porkkana, maissi, parsakaali, bataatti, kana, kalkkuna, possunliha, kala, mango, päärynä, vadelma, banaani, persikka, mustikka, ananas, kiivi. Jotain saattoi unohtuakin. Iltapuurona on useimpina iltoina hyvällä ruokahalulla kiskottu banaanipuuroa, jossa on muistaakseni maissia ja hirssiä? Luontaisen gluteenitonta kuitenkin. Ihan lähiaikoina aloitetaan viljojen maistelu toden teolla, ensimmäisenä toki se ihan perinteinen kaurapuuro. Isi lupasi tässä jonakin aamuna keittää koko perheelle puuroa aamiaiseksi.



Tässä vielä kuva polleasta neidistä isoäidin & isoisän luona syöttötuolissa, puheenjohtajan paikalla pöydän päässä :D

Pitää se nyt vaan jaksaa. Huomenna lähdetään kyläilemään anoppilaan ties kuinka moneksi päiväksi (kissat matkaa mukana, ei niin väliä milloin palataan) ja sieltä tuskin päivittelen lainkaan. Eli jos en nyt jaksa blogata U:n kuulumisia, jäänee päivittely taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen..

Neuvolassa käytiin 7.2. eli samana päivänä kun neiti täytti 5kk. Kaikki hienosti, sekä äitiä että tyttöä kehuttiin jos vaikka missä asiassa. Painoa 7050g, pituus 64,2cm. Varaa hienosti jaloilleen, saatiin sekä lupa että kehotus pitääkin tyttöä nyt jaloillaan jotta saa jumpattua lisää voimia lihaksiin. Ja voi että meillä jumpataankin! Sylittely ei todellakaan ole mitään sylittelyä enää, vaan jatkuvaa jumpattamista ja tarkkana olemista, ettei neiti yritä karata ties minne. Parasta mitä Umppa tietää tällä hetkellä on roikkua pää alaspäin. Joko niin, että käsistä pidetään ja nakkaa itsensä roikkumaan, tai sitten tykkää makailla sylissä poikittain selällään niin, että taivuttaa niskan niin taakse kunnes päälaki on sohvaa vasten. Kahjo. Myös moonwalk on hallussa, tietenkin siis kainaloista tuettuna - eteenpäin typy askeltaa vain vahingossa. Matkii kyllä hienosti, isin tarmokasta tepastelua seurasi hurjan tarkasti ja teki tismalleen saman perässä.

Unski on maistellut soseita n. 4½kk iästä lähtien. En aikonut kiirehtiä kiinteiden aloittamista, mutta meidän neiti ei vaan enää tuntunut tulevan tarpeeksi täyteen pelkällä maidolla. Eli maitoa kyllä riittää, mutta ei pidä enää kovin pitkää aikaa nälkää poissa. Pääasiassa maidolla mennään edelleen, mutta 2-3 kertaa päivässä saa pieniä määriä soseita lisäksi. Tähän mennessä hallussa maissi, peruna, bataatti, päärynä, vadelma, persikka, mango, viimeisimpinä broileri ja mustikka. Broisku meni kivasti perunamuusin seassa sauvasekoittimella jauhettuna (ei näyttänyt lainkaan herkulta), samoin isoäidin tarjoamat pakastemustikat soseutettuna samalla laitteella. Mustikan kanssa tosin taidettiin riehaantua, ja eilisen maistelun jälkeen on tänään neiti tuhauttanut parit ripulikakat. Meni ohi, eli ihan selvästi mustikasta johtui. Kun toiselle maistuu kaikki niin kauhean hyvin, ettei aina malttais alkuun maistattaa sitä teelusikallista, kun ei mistään ole mitään vaivoja (vielä) tullut.. Paitsi nyt mustikasta. Hirmuisen herkullista näytti olevan, ja veikeän näköinen äidin pikku gootti.. Tähän väliin ajattelin lisätä kuvan Unskista mustikkasuisena, mutta vuodatus.net ei nyt ole oikein samaa mieltä.. Yritän muistaa lisätä myöhemmin.

Nokkamukista menee vellit hienosti, silloin harvoin kun jaksan enää iltaisin tarjota. Ei tuntunut olevan kauhean suurta merkitystä yöuniin moisella suhraamisella. Jossain vaiheessa 6kk+ aloitellaan iltapuurot. Nokkamukin nokkaosuus tuntuu välillä melko turhakkeelle, tänäänkin tytsy joi hienosti mukin reunasta hörppien päärynäsosetta. Joo, äiti teki itse melko mehukkaasta päärynästä melko litkua sosetta :) Lusikoiminen oli niin pelleilyä että kokeiltiin juoden, ja sehän olikin kovasti näppärämpää. Eikä oikeasti tullut mitään sotkua edes, enemmän sotkua tulee lusikoinnista.

Haha.. Ostin tosiaan sauvasekoittimen ja reippaana äitihahmona duunaillut tässä soseita pimulle.. Huoh. Sopivasti sattui K-Supermarkettien hedelmätarjous samaan syssyyn, eli ostin kovasti omenoita, päärynöitä, luumuja ja muutaman ison mangon.. Joo, olen jo tullut siihen tulokseen että oli viimonen kerta kun ihan tosissani yritän hedelmäsoseita pakastaa, ainakaan jääpalamuoteissa. Ei toimi. Luumusose vielä jotenkin irtosi silikonimuotista, mutta semmoisista vanhanaikaisista muovisista.. Ehei, ei toivoa. Toki parasta hedelmäsose onkin juuri tuoreesta hedelmästä valmistettuna, mutta kun olivat niin halpoja hetelmät niin pitihän sitä..

Ja arvatkaas vaan, miten meinasi koko sosetouhu tyssätä alkuunsa, kun aloitin homman luumuilla. Itkuhan siinä meinasi tulla mokomien kanssa, kun hyvän tovin tuumailin helpointa tapaa kuoria. Keksin lopulta näppärän konstin, taipuisalla yleisveitsellä fileerasin hedelmät nahoistansa. (Siinä vaiheessa tuli mieleen kyllä semmoinenkin ajatus, josko kuorien irti kalttaaminen toimisi samoin kuin tomaateilla.. Eiköhän.)

Nyt on pakkasessa porkkanasosetta (toimii - irtoaa jopa muoteista nätisti), luumusosetta (silikonimuotista irrottelin nätisti luumusydämiä erilliseen pakastusrasiaan yhteen kasaan, toisen eli sen kovamuovisen muotin laitoin takaisin pakastimeen häpeämään soseineen päivineen) ja päärynäsosetta. Päärynäsose ei muuten irtoa nätisti edes silikonimuotista. Tästä lähtien en edes yritä pakastaa mitään makeita mössöjä. Ovat vaan tahmaisia ja inhottavia. Tai sit siirryn makeiden soseiden kanssa pakastamaan ne suoraan johonkin pilttipurkkeihin tms, ja jätän väliin tommosen pelleilyn jääpalamuottien kanssa..

Käytiin muuten viikko sit lauantaina ihan itseksemme uittamassa tyttöä, onnistui hienosti ja oli kivaa! Hähää, tyhmä vauvauintiohjaajatätikin pyöri vielä paikalla vauvauintien jo loputtua, ja näki meidät uimassa ihan itsenäisesti. Olin tyytyväinen, näki että me pärjätään aivan loistavan hyvin ilman huonoja ohjaajiakin!

Nyt ei kyllä lanttu leikkaa enää kovinkaan terävästi, eli lopetan suosiolla ja suljen koneen. Yritän ehtiä, jaksaa ja muistaa päivitellä taas hieman ahkerammin. Mutta nyt tosiaan se anoppilan mittainen tauko.